Kansalaispalkka, eli Perustulo

Kansalaispalkka, eli Perustulo 

 

Tämä kirjoitus sisältää vain minun omia mielipiteitä ja näkemyksiä. Mitään tieteellistä tutkimusta ei ole tehty. Kerron vain sen mitä olen omin silmin nähnyt, ja mitä ympärilläni tapahtuu. Olen aina ollut tarkkailija ja ajattelija. Vuoden 2018 alussa päätin, että en enää vaikene omista ajatuksistani, vaan tuon ne julki. Pidettiin minusta tai minun ajatuksista, tai sitten ei. Tällä kertaa on aika pohtia kansalaispalkkaa, eli perustuloa.

Kansalaispalkka ansaitsee vakavaa keskustelua. Ilman keskusteluja ei synny ratkaisuja. En usko politiikkaan. Enkä usko puolueisiin. Joskus ajattelin politiikkaan sekaantumista, mutta jengiin kuuluminen ei ole koskaan ollut minun juttuni. Jengeissä yleensä syrjitään toisia. En myöskään kuulu mihinkään uskonnolliseen ryhmään. Uskon yhteiseen hyvään. Siihen, että ihmiset myös toimivat yhteisen hyvä eteen tarvittaessa. Politiikassa on vaikea nähdä tätä. Jos toinen puoli keksii jotain hyvää, tekee toinen puoli kaikkensa estääkseen tämän toteutumasta. Koska toinen ei saa olla oikeassa. Toinen puoli saisi enemmän kannatusta. Mikäli kansanedustajalla on suunnilleen samoja mielipiteitä, kuin itsellä, niin viimeistään puoluekuri estää oikeita asioita tapahtumasta. Minun on vaikea luottaa sanoihin, uskon enemmän tekoihin. Jokaisella puolueella on omat hyvät puolensa, mutta et voi saada niitä kaikkia. On valittava se puolue, joka tekee eniten hyvää.

Suora demokratia olisi yksi ratkaisuista, mutta tähän päästäisiin vain kansalaisaloitteella. Kun/Jos kansalaisaloite menisi läpi, niin kansanedustajien pitäisi päättää omien työpaikkojensa puolesta. On vaikeaa kuvitella, että demokratia toteutuu tässä tapauksessa kovinkaan hyvin. Tästä syystä en usko politiikkaan. Demokratiastakin on muodostunut vain parempiosaisten etuoikeus.

Välillä katson eduskunnan päätöksiä epäuskoisena. Ovatko siellä olevat ihmiset todella vieraantuneet niin pahasti todellisuudesta? Amerikkalainen sanonta “Who's calling the shots?” kuvastaa tätä hyvin. Monella oli varmasti politiikkaan lähtiessä jokin yhteistä hyvää edistävä ajatus. Mitä ihmettä tapahtui matkan varrella? Mutta se politiikasta.

Maailma on muutoksen edessä. Se mikä ennen toimi, ei välttämättä toimi nyt. Vielä 20 vuotta sitten työpaikat ja koulutukset olivat hyvin rajattuja tietyille aloille. Puhun tässä kirjoituksessa asioista mistä itse tiedän enemmän ja mistä on kokemusta. Esimerkiksi tietotekniikkaa saatettiin opettaa vain muutamalla linjalla peruskoulun jälkeen, sekin vielä sivuaineena. Internet räjäytti pankin. Tubettaja, some-osaaja, striimaaja, startup-yrittäjä, mobiilipelien kehittäjä…olivat vielä täysin vieraita termejä. Tänä päivänä luodaan ensiksi työpaikat, ja sitten vasta koulutukset. Kaikkiin työpaikkoihin ei ole edes koulutusta. Niihin on vain päädytty. Kehitys on ollut huimaa. Tulevaisuudessa automatiikka vie entistä enemmän työpaikkoja, ja suuri osa töistä tehdään kotona. Pienet yhden henkilön yritykset ovatkin tärkeitä työllistäjiä nyt ja tulevaisuudessa. Miten kaikille riittää töitä? Ei välttämättä mitenkään. On tehtävä jotain.

Yksi ratkaisevista tekijöistä on kansalaispalkka, eli perustulo. Kansalaispalkka ei ole enää utopinen vitsi, vaan vakavasti otettava ratkaisumalli. Vitsejä siitä voidaan kyllä vääntää, mutta nykyisellä menolla vitsit alkaa oikeasti olemaan vähissä. Onhan se perustulo kieltämättä ajatuksena hieman outo, kun elämme yhteiskunnassa, jossa suorittaminen on ollut itseisarvo sukupolvien ajan. Perustulo lisää sitä suorittamista, mutta ainoastaan omilla ehdoilla.

Mitä kokemusta minulla on työelämästä, työttömyydestä, kouluista, pitkästä työkyvyttömyydestä tai yrittäjyydestä? Mikä on se mihin voin tietoni perustaa? Toistan usein, että elämä on todistelua. Todistelua itselleni ja muille. Olen 37 vuoden aikana saanut paljon kokemusta. Kokemusta elämän eri tilanteista. Kuka sen määrittää kenellä on asiasta tietoa eniten. En tykkää, että kaikesta tehdään kilpailua ja väitöstä. Lopulta sitten väitellään kuka on eniten oikeassa. Vain kokeilemalla se selviää.

Mikä on minun historia? Mihin kokemukseen voin nojata?

Lapsuudessa äitini oli siivooja ja isä varastomies, joskus lama-aikaan isäni oli lomautettuna. Joten työläisperheestä tulen. Suvussa ei yrittäjiä tai menestyjiä ollut. Tai ainakaan en ollut heistä tietoinen.

Yläasteella koulumenestykseni oli todella heikkoa. Minua kiusattiin usein. Opin koulussa tarkkailemaan muita. Opin tunnistamaan erilaiset ihmiset. Sopeutumaan eri rooleihin. Kokemus ei vahvistanut minua, eikä tehnyt minusta rohkeaa. Erityisen helppoa minun on asettua heikomman asemaan.

Yläasteen jälkeen oli edessä ammattikoulu. Jätin ammattikoulun kesken muutaman päivän jälkeen, koska kiusaajat olivat siellä. 16 vuotiaana siirryin suoraan työelämään. Suoraan aikuisten maailmaan. 18 vuotiaana menin armeijaan, koska armeija “tekee miehen”. Ei tehnyt minusta. Palasin palveluksen suoritettua polvivammaisena. Armeijassa suoritettu leikkaus ei onnistunut täysin, joten sain sieltä pysyvän vamman. Menin takaisin työelämään vajaakuntoisena heti armeijan jälkeen, koska en ollut tietoinen mistään sosiaalisista tukiverkoista. Kun IT-kupla oli pahimmillaan, hain IT-alalle kouluun. Koska työllistyminen alalla vaikutti täysin varmalta. Koulun päätyttyä kupla olikin jo puhjennut ja päädyin tyhjän päälle. Olin työttömänä reilun vuoden ja siinä samassa opiskelin muutamana päivänä viikossa ohjelmointia, kunnes pääsin koulunkäyntiavustajaksi. Avustajana toimin vajaat kuusi vuotta. Ohjelmoinnin jouduin jättämään kesken, joten näin lopetin jo toisen koulun elämäni varrella. Piti valita taloudellinen selviytyminen nyt, vaiko joskus myöhemmin. Tein töitä 28,5 tuntia viikossa, eli osa-aikaisena. Tämän jälkeen olin pari vuotta päiväkodissa töissä. Näiltä ajoilta opin sen, että pienellä palkalla töiden tekeminen osa-aikaisena on turhaa. Lähes saman summan olisin saanut istumalla kotona. Jos en olisi kulkenut työmatkoja polkupyörällä, vaan ostanut auton, niin töissä käyminen olisi ollut plus miinus nolla. Mikään ei kannusta tekemään enempää. Hyvää tässä oli se, että ei tarvinnut kenellekään sanoa olevansa alinta kastia, eli työtön.

2009 polvi meni rikki entistä pahemmin. Olin sairaslomalla noin puolitoista vuotta. Tämän jälkeen töiden saaminen oli mahdotonta. Tiesin, että ainoa keino tässä vaiheessa on työllistää itsensä. Vuonna 2014 sain sen verran rohkeutta, että kävin viikon kestävän työvoimatoimiston järjestämän kurssin yrittäjyydestä. Jokainen luennoitsija sanoi, ettei Suomessa kannata yrittää. Mielestäni vähintään mielenkiintoinen tapa kannustaa yrittäjyyteen. Jäi hieman taka-alalle tuo ajatus yrityksen perustamisesta.

2016 perustin oman yrityksen tarkoituksena keskittyä kaikkeen multimediaan liittyvään. Nykyään nimike voisi olla nettialan sekatyöläinen. Muusikko, tuottaja, kirjailija, graafikko, markkinoija, bloggaaja, yrittäjä…. En hakenut starttirahaa, koska en olisi voinut tehdä mitään laskelmia tuloista. Koska ne olisivat täysi mysteeri minullekin. Oli edessä hyppy täysin tuntemattomaan. Sitä se yrittäjyys usein on tyhjyyteen ja tyhjän päälle hyppäämistä. Siihen moni ryhtyy vain pakotettuna, ei kannustettuna. Valitettavasti.

Kaikkina näinä vuosina perustulo olisi helpottanut huomattavasti elämässä selviämistä. Antanut paremman varmuuden tulevaisuudesta. Mahdollisuuden hypätä yrittäjyyteen jo aikaisemmin. Yllä olevan historian perusteella “ihan hyvinhän sinulle kävi” ei kerro koko totuutta. Byrokratian määrä, taistelu etuuksista, oikeuksista ja ties mistä oli aivan järkyttävää. 120 liitettä liitolle siitä, että sain sairauspäivärahat kuntoon, telkkarin myyminen, että sain vuokran maksettua. Tai sinä yhtenä jouluna tavaroiden myyminen huutonetissä, että sai ruokaa ostettua. En polttanut tupakkaa tai käynyt ravintoloissa, koska köyhällä ei siihen yksinkertaisesti ole varaa. Toki en tekisi kumpaakaan noista, vaikka rahaa olisi. Terveyttä pitää arvostaa.

Yrittäjänä haluaisin myös laajentaa liiketoimintaa. Nykyisellään en näe siihen mitään järkeä, koska taloudellinen riski ei ole niiden mahdollisten lisäeurojen arvoinen. Kun nykyisillä tuloilla sitä selviää jotenkin.

Jos olisin ollut keskituloinen koko aikuiselämän tai en olisi käynyt läpi useita vastoinkäymisiä. Tuskin nämä asiat minua kiinnostaisi. En olisi tekemässä tätä kirjoitusta. Minun olisi todella vaikea asettua muiden asemaan. Oikeastaan täysin mahdotonta. Yksi lehtijuttu tai TV-dokumentti antaa vain pintaraapaisun elämästä. On vaikea ymmärtää, jos ei ole kokenut.

Vapaamatkustajat

Suurimpia pelkoja kansalaisten keskuudessa on ns. Vapaamatkustajat. Mitä jos kukaan ei halua enää tehdä töitä? Pelko siitä, että joku saa rahaa tekemättä mitään. Kateus on meihin syvälle sisäänrakennettu. Voin vannoa, että ei se vapaamatkustaminen ole oikeasti niin kivaa, kuin se ajatus siitä.

Perustulo on kannustava malli. Kaikki ylimääräinen mitä ansaitset on sinun. Ilman pelkoa niiden menettämisestä. Toki tästä ylimääräisestä tulosta maksetaan verot. Se tuskin tulee yllätyksenä kenellekään. Vapaamatkustajia tulee olemaan aina. Tämä ei ole huono asia.

Erikoisliikkeet, pienet kylät ja muuttotappiot

Työn tekeminen siellä missä tykkää asua on mielestäni järkevämpää, kuin se, että joutuu muuttamaan paikkaan missä ei halua asua.

Kaikissa paikkakunnissa erikoisliikkeet taistelevat olemassaolostaan. Jos jatkossa halutaan, että on olemassa erikoisliikkeitä mihin voi kävellä sisään, niin perustulosta on taatusti apua. Toisille yritystoiminta on samalla harrastus.

Perustulolla varmistetaan, että myös pienissä kylissä on jatkossakin elämää, ja muuttotappiot saadaan kutistumaan. Pienet kylät elpyvät, ja samoin niiden toiminnat. Vapaamatkustajat pitävät huolen, että kaupat ja yhteisö pysyy toiminnassa. Ketään ei tarvitse enää syyllistää. Jos omistaisin mökin, niin olisihan se kiva, että kyläkaupat olisivat edelleen olemassa. Jos kylät kuolevat, tulevat mökkeilyt kokemaan saman kohtalon. Kylillä on elämää jatkossakin muulloinkin, kuin kesäisin.

Työttömyysetuudella elämistä voi jokainen kokeilla

Työttömät ovat tämän päivän vapaamatkustajia. Aktiivimallilla koitetaan alistaa työttömiä hakemaan töitä. Työttömät ovat kuin torakoita, ne pitää houkutella esille ja nujertaa. Tätä mallia kokeiltiin myös Egyptissä, ja siellä saatiin ihmeitä aikaan ruoskalla. Niitä ihmeitä voi edelleen käydä katsomassa.

Työttömyysetuudella elämistä voi jokainen kokeilla halutessaan. Saadakseen oikean kuvan siitä mitä työttömänä oleminen todella on. Pitää unohtaa säästöt, ja antaa myöskin ansiosidonnaisten päivärahojen kulua loppuun. Kuka tahansa selviää työttömänä muutaman kuukauden. Siinä vaiheessa, kun työttömyyttä on ollut useamman vuoden. Iskee totuus vasten kasvoja. Vasta silloin pääsee kokemaan kaiken sen autuuden mitä vapaamatkustaminen todella on. Siihen kuuluu paljon uskoa. Uskoa siihen, että esimerkiksi pesukone ei hajoa, tai lasten vaatteet eivät heti kulu puhki. Työttömyyteen kuuluu paljon taistelua. Taistelua kuinka selvitä arjesta erittäin pienellä rahalla. Opit mitä säästäminen todella tarkoittaa. Säästäminen ei ole sitä, että laitetaan isosta palkasta osa kasvamaan rahastoihin. Säästäminen on sitä, kuinka paljosta voit luopua. Kuinka paljon voit karsia päivittäisistä menoista menettämättä mielenterveyttä.

Työttömyys opettaa myös sen, että arvostat sairaslomaa ihan eri tavalla, kuin mitä ennen. Olemalla sairaslomalla nouset yhteiskunnan arvojärjestyksessä. Et ole enää työtön, vaan sairaslomalla. Sairaana olet arvokkaampi jäsen tälle yhteiskunnalle. Pääset myös kokemaan sen ihanuuden, kun työttömyyttä käsitellään, kuin tarttuvaa syöpää. Kukaan ei halua olla tekemisissä kanssasi. Olemalla sairaslomalla sinun ei tarvitse enää käydä kiusallisia keskusteluja siitä miksi olet työtön. Kukaan ei enää kysy “miksi?”. Sairaslomalla tilaasi surkutellaan, mutta työttömyyttä ei surkuttele kukaan. Se on aina itse aiheutettua.

Pitkä työttömyys passivoi, vie mielenterveyden ja motivaation. Nämä tulevat yhteiskunnalle todella kalliiksi.

9 euroa päivässä työkokeilu on hyvä esimerkki kansalaispalkasta. Saat 180 euroa kuukaudessa puhtaana käteen ylimääräistä. Itselläni on tästä kokemusta. Olin työharjoittelussa kameraliikkeessä. 180 euroa tuntuu oikeasti isolta rahalta, kun oli ollut työttömänä. Tuo 9 euroa riitti kannustamaan tekemään enemmän. Jos perustulo tulee, niin aivan taatusti se kannustaa tekemään enemmän, koska sen minkä tienaat on sinulle ylimääräistä. Ilman pelkoa, että joku vie rahat (enkä nyt puhu verottajasta).

Perustuloa vastaan:

Wikipediassa on pitkä lista mitkä asiat puhuvat perustulon puolesta, mutta vastaan on vain muutamia kohti. Lainaukset Wikipediasta:

"Perustulo ei "lisäisi sosiaalista pääomaa" tai "yhteiskunnallista koheesiota""

Nykyinen malli keskittyy luokkaeroihin, ja eriarvoisuuteen. On jotenkin vaikea ymmärtää, miksi samanarvoisuus olisi jotenkin huono asia. Eikös se ole yksi demokratian kulmakivistä?

“Terveen ja täysi-ikäisen tulisi olla ensisijaisesti vastuussa itsestään ja hyvinvoinnistaan.”

Perustulo kannustaa siihen vielä enemmän. Myös siihen muiden hyvinvointiin.

"Perustulo antaisi opiskeluhaluttomille nuorille, elämässä syrjäytyneille, mielenterveydeltään järkkyneille ja muille vastaaville ryhmille mahdollisuuden elää siten, että kenenkään ei tarvitsisi kiinnittää heihin huomiota."

Kiinnitetäänkö siihen nyt jotenkin erityisesti huomiota? Omalla kohdalla en ole koskaan huomannut mitään. Apua ei saa, jos ei pyydä. Näin se on ollut ja aina tulee olemaankin. Valitettavasti.

“Perustulo vähentäisi työnteon arvoa, koska tuloa maksettaisiin riippumatta siitä tekeekö henkilö työtä vai ei. Ainoastaan työ luo uutta hyvinvointia jaettavaksi."

Perustulo lisää työnteon arvoa. Se antaa työkalut nähdä, että oma työ kannattaa. Kannustaa tekemään ylimääräistä. Nykyinen tukijärjestelmä ei tue tätä ajatusta millään tasolla.

"Perustulo saatettaisiin asettaa liian korkealle, jolloin matalapalkkaisten töiden kysyntä vähenisi."

On vaikeaa kuvitella, että matalapalkkaisen töiden kysyntä vähenisi. Jatkossa se ehkä olisi sitten korkeampi palkkaista, koska tarve näille ei poistu koskaan. Luonnollisesti palkka nousisi, kun perustulo kannustaa kaikkein pienituloisimpia.

 "Perustulosta syntyisi paljon kustannuksia: SDP:n mukaan eräs perustulomalli vaatisi yli kymmenen miljardia euroa lisää rahaa perustulon maksamiseen kaikille täysi-ikäisille suomalaisille."

Säästämällä ei synny työpaikkoja. Mitä enemmän säästetään sitä vähemmän on töitä. Loogista.

"Perustulo olisi jonkinlainen "aikuisten lapsilisä", jonka turvin olisi mahdollista jatkaa miellyttävää opiskelijaelämää keski-ikään."

En tiedä mikä tämä aivopieru on, tai miksi se on Wikipediassa? Mitäköhän se miellyttävä opiskelijaelämä oikein on? Otetaan iso opintolaina, ja sillä eletään hetki, kuin kuninkaat, ja lopulta sitä yritetään maksaa aikuisena pois, ja ihmetellään, kun ei saada asuntolainaa? Vai se, että hyvätuloiset vanhemmat maksaa kaiken?

Kelan perustulo kokeilu:

Kela aloitti perustulokokeilun arpomalla 2000 kansalaista mukaan tähän kokeiluun. Kokeilun seuraava vaihe voisi olla, että mukaan otetaan ne, jotka ovat ajatelleet yrityksen perustamista seuraavan vuoden aikana tai uuden työntekijän palkkaamista seuraavan vuoden aikana tai yrityksen laajentamista seuraavan vuoden aikana. Näin saataisiin jotain lukuja siitä, että kuinka monta työpaikkaa tällä saadaan oikeasti luotua. Olisiko tämä yrittäjyyteen oikeasti kannustava malli. Starttiraha ei ole sitä. Se on vain hetkellinen apu, ja kaikki eivät sitä saa, vaikka haluaisivat. Kirjoitan siitä myöhemmin lisää.

Mistä rahat perustuloon?

Jokaisesta ylimääräistä sentistä maksetaan veroa progressiivisesti. Mitä enemmän tienaat, sitä enemmän maksat veroja. “Arvasin! Hyvätuloiset maksavat kaiken!”

Ei. Ilman niitä pienituloisia ei ole hyvätuloisia. Mitä paremmin myös niillä pienituloisilla menee, sitä enemmän on varaa käyttää erilaisia palveluita. Tämä tuo uusia työpaikkoja, ja ihmisillä on enemmän rahaa käytössä. Näin isotuloiset hyötyvät. Pyramidin pohjalla se raha lepää. Jos siellä ei ole mitään, ei se voi nousta ylöspäin. Veroprosentin tuijottaminen on hyödytöntä.

Byrokratian määrä vähenee huomattavasti, kun erilaisia tukiverkkoja voidaan poistaa. Samoin erilaisia etuuksia.

Apurahoja ja kulttuuria ei tarvitse enää tukea samalla tavalla, kun jokainen saa tällä mallilla “apurahaa”. Kulttuurin ja taiteen harrastaminen lisääntyy.

Kotitalousvähennyksen purkaminen. Kotitalousvähennys oli ajatuksena hirmuisen kiva, mutta tuntiveloitukset ja työn osuus ovat karanneet käsistä. “Saat kato tästä 50% takaisin!” on ontuva selitys. Kotitalousvähennys auttaa vain keskituloisia ja hyvätuloisia. Pienituloinen tuskin pystyy teettämään 10 000 euron remontteja, tai mielenterveyskuntoutuja kotisiivousta, vaikka sellaiselle olisi tarvetta. Kenelle nämä kotitalousvähennykset menevät? Ei ainakaan pienituloisille. Kuinka monta oikeaa työpaikkaa nämä kotitalousvähennykset oikeasti luovat? Siitä ei ole kenelläkään tietoa. Silti tämä järjestelmä on olemassa.

Starttirahasta luopuminen. Starttiraha toimii vain tietyissä tapauksessa. Ehdot ovat tehty todella tarkoiksi. Ettei vahingossakaan tueta yritystoimintaa, jos on pienikin epäilys, että yritys ei menesty tai riski on liian suuri. Ei voida tukea yritystä, jos starttiraha tuo kilpailuetua. Tämä on kaksipiippuinen juttu. Perustulolla jokainen voi kokeilla yrittäjyyttä ilman epäonnistumisen pelkoa. Myös ne erikoisemmat liikeideat voidaan toteuttaa. Joskus riski kannattaa, ja siitä kautta luodaan isokin bisnes. Perustulolla minimoidaan riskit.

Otetaan esimerkki suuressa suosiossa olevasta pelistä:

Koska olen elänyt digitaalisella aikakaudella. On minun helpompi ottaa esimerkki digitaalisesta maailmasta. Esimerkki tulee pelistä, jonka menestystä en ymmärrä, vaikka olen perheellisenä seurannut pelin pelaamista useamman tunnin. Puhun nyt pelistä nimeltä Minecraft.

Miten tämän pelin olisi käynyt Suomessa? Jos Minecraftin tekijä olisi ollut suomalainen työtön, niin tilanne olisi mennyt suunnilleen näin: Jos työvoimatoimistossa asioidessaan tämä harrastelija olisi maininnut, että koodailee vapaa-ajalla yhtä peliä, niin työttömyystuki olisi loppunut, kuin seinään. Harrastukset vapaa-aikana ovat kiellettyjä, koska sinun on oltava hakemassa koko ajan aktiivisesti töitä. Sinulla ei ole vapaa-aikaa koskaan. Ei edes viikonloppuisin. Kela olisi muistanut periä takaisin kaikki tuet. Entä jos kyseinen harrastelija olisi mennyt hakemaan starttirahaa? Starttirahaa saa, jos osaa tehdä kannattavuuslaskelmat. Tässä kyseisessä esimerkissä se olisi käytännössä mahdotonta. Pelien kanssa ei voi mitenkään sanoa, että kuinka paljon mikäkin peli myy. Kaikki pelit eivät ole myyntimenestyksiä. Harrastelija olisi voinut myös kertoa tarkemmin pelistään ja liikeideastaan. Näyttänyt mitä pelissä tehdään. Koska peli olisi ollut edelleen keskeneräinen, niin siellä olisi naurettu tälle koko idealle. Naurettu, vaikka peli olisi ollut julkaisukelpoinen. Itse olisin ainakin nauranut. Miten muka vanhentuneella palikka-grafiikalla voisi menestyä? Samoin olisi tehty myöskin pankissa. Nykyään Minecraft on miljardibisnes. Käsittämätöntä! Enää ei naurata. Tuskin tekijä itsekään olisi uskonut tämän nousevan niin suureen suosioon.

Kuinka monta vastaavaa ideaa odottaa toteuttamista, mutta kukaan ei uskalla heittäytyä tyhjän päälle ja luoda jotain täysin uutta. Joku vanha jäärä sanoisi, että "Humph! Näin on tehty ennenkin. Tyhjästä aloitin minäkin!". Nyt ei eletä menneessä, vaan rakennetaan tulevaisuutta. Työpaikkoja on pakko luoda kiihtyvällä tahdilla. Ei kaikkien yritysten tarvitse tuottaa miljoonia. Riittää, että saa vähän ylimääräistä rahaa elämiseen. Työ ei voi olla itseisarvo.

Yrittäjyys ei tietenkään sovellu kaikille, joten perustulo kannustaa myös osa-aika töihin. Moni yrittäjä on varmasti valmis palkkaamaan työntekijän vaihtelevalla tuntimäärällä, mutta kuka hullu nykyisillä tukiviidakoilla uskaltaa hypätä mukaan, kun ei tiedä mistä sitä jatkossa saa rahaa. Toimeentulon katkaisu on aina veitsenterällä. Pahimmassa tapauksessa töihin menemällä menettää enemmän rahaa, kuin sitä saa. Ei kovinkaan kannustavaa.

Myös kevytyrittäjyys olisi yksi vaihtoehto. Ei tarvitse itse perustaa yritystä, vaan kaikki hoituu laskutuspalvelun kautta. Nykyisellään kevyt yrittäjyyttä voi harrastaa, mutta enemmän se on työssäkäyvälle soveltuva mahdollisuus, koska kevytyrittäjyys vaikuttaa työttömyysturvaan, joten riskinä on se, että tuet voidaan lakkauttaa. Tästä syystä tein itsekin pitkään töitä ilmaiseksi, kun oli pelkona tukien menettäminen. Näitä samoja tyyppejä on keskustelupalstat ja sosiaalinen media täynnä, jotka haluaisivat tehdä hieman ylimääräistä, mutta pelko estää.

Perustulo tuo mukaan myös yrityksiä jotka kasvavat suuremmiksi yrityksiksi tulevaisuudessa, ja näin palkkatyölle on jatkossakin kysyntää.

Perustulo mahdollistaa myös lyhyemmän työajan. Ns. 6 tunnin työpäivä on joskus ollu tapetilla, ja näin siihen olisi huomattavasti parempi mahdollisuus. Palkka ei vähenisi. Työpaikkojen määrä kasvaisi. Moni joilla menee pelkästään työmatkoihin yli tunti yhteensuuntaan olisivat varmasti tästä vaihtoehdosta mielissään.

Opiskelu

Nykyinen malli ei kannusta opiskeluun. Aikuisena voit saada tukea koulutukseen, jos se on “työllistävä” koulutus. Kun itse menin IT-alalle kouluun sen piti olla täysin varma ala. Kun lopulta valmistuin, juna oli jo mennyt. En ole tehnyt oman alani töitä kuukautta pidempään. Olisi pitänyt taas kouluttautua uudelleen ja uudelleen. Koulutuksen päätavoite ei voi olla pelkkä varma työllistyminen. Koulutus ehkäisee myös syrjäytymistä. Syrjäytyminen tuo huomattavan laskun yhteiskunnalle. Ikinä ei voi tietää mikä ala lähtee seuraavaksi lentoon. Miksi jokainen ei saa itse päättää mitä opiskelee. Melkoisen mielivaltaista, jos joku toinen sanelee nämä ehdot.

Onnellisuus

Perustulo tuo myös onnellisuutta, ja turvaa tulevaisuudesta. Meidän pitäisi olla maailman onnellisinta kansaa. Silti eriarvoisuus kasvaa koko ajan ja samoin tuloerot. Maailmassa vain vahvimmat selviytyy. Itse en pysty ottamaan tuota omalletunnolleni. En halua kylmittää lapsiani maailmaa varten, että vain olemalla itsekäs pärjäät. En halua heidän palvovan omaisuutta, vaan onnellisuutta. Haluan, että heistä tulee empatiakykyisiä, eikä yhteiskunnan suorittavia robotteja. Kannustan heitä tekemään töitä tulevaisuudessa, en ruoskan kanssa pakottamassa.

Hyväntekeväisyys

Myös hyväntekeväisyydelle jää enemmän aikaa ja resursseja. Kun ei ole jatkuva huoli tuloista, voi myös saada elämään mielekkyyttä hyväntekeväisyystyöllä. Itse olen tästä monesti haaveillut. Se toisi vastapainoa työlle. Voisin tuoda hyvää myös muille. Nykyisellään monen pitää tehdä valinta. Elättääkö perhettä vai auttaako muita? Kylmä valinta, joka on tehtävä. Onko tämä yhteisen hyvän eteen tekemistä? Hyväntekeväisyystyö on myös aktivoivaa. Tekee hyvää mielenterveydelle, kun voi tehdä jotain mieleistä, ja osallistua sosiaaliseen toimintaan.

Tarkoituksena oli julkaista tämä maksullisena e-kirjana, mutta totesin pian, että tämä tulisi liian kalliiksi. Pitäisi joku palkata oikolukemaan. Blogikirjoituksena jouduin karsimaan osan, muuten tekstistä olisi tullut aivan liian pitkä. Tosin pitkä siitä nyt tuli muutenkin. Ehkä jos perustulo olisi olemassa, niin joku voisi tehdä oikolukua myös meille harrastajakirjoittajille edullisemmin. Ammattilaisille on ammattilaisten palkat. Taas jäi usealta eurot ansaitsematta. Kauppapaikoilta, oikolukijalta, valtiolta (joka taas jakaa ne veroeurot useammalle)… Pienistä puroista syntyy ja niin edelleen. Nyt lopetan tähän, ennen kuin menee jaaritteluksi.

Summa summarum 

Perustulo ei ole pelkkä menoerä. Perustulo on satsaus yrittäjyyteen, työnteon kannattavuuteen pienessäkin määrin, ja mikä parasta se on satsaus Suomalaisten hyvinvointiin.

Kiitos kun luit!

Tohtori Puoskari

---

Koska mikään ei ole maailmassa ilmaista. Pitää minun mainostaa myös omia projektejani.

Myynnissä olevat eKirjat:

How Bruce Springsteen’s Music Saved My Life  (Englanniksi kirjoitettu elämänkerrallinen kirja, jossa keskitytään koulukiusaamiseen ja musiikin merkitykseen elämässä)

Musiikkia:

Tohtori Puoskari - Rahaa Rahaa (EP) 
Tohtori Puoskari - Juhis (Single)