Kun mikään ei riitä | Näin feikkaat itsesi sisälle töihin

Kun mikään ei riitä | Näin feikkaat itsesi sisälle töihin

Kuva Pixabay - Heppu ainakin feikkaa

Maailma on julmetun kova paikka elää. Päästäksesi töihin sinun pitää yksinkertaisesti valehdella.

En usko, että olisin ikinä päässyt mihinkään töihin, jos en olisi valehdellut sopivasti työhakemuksissa ja haastatteluissa. Tiesin kyllä olevani tarpeeksi pätevä kaikkiin hakemiini paikkoihin. Jokaisessa paikassa määräaikaisuuden jälkeen oltiin todella tyytyväisiä työpanokseeni ja lähes poikkeuksetta kysyttiin uudestaan töihin, aina kun oli paikka vapaana.

Noin vuonna 2015 kävin viimeistä kertaa (toivottavasti) työvoimatoimiston "koulutuksessa" aiheesta: "Kuinka haen töitä?". Siellä painotettiin, kuinka tärkeää on olla mukana sosiaalisessa mediassa, kuinka pitää CV ajan tasalla, kuinka kannattaa käyttää värillistä paperia hakemuksissa jne. Ei siinä paljoa värit auta, kun töitä pitäisi saada.

En tohtinut jakaa tilaisuudessa omaa parasta vinkkiäni, nimittäin liioittelua/valehtelua/bluffaamista. Siihen työhakemus perustuu tänä päivänä. Muuten häviät taatusti kaikille muille hakijoille. Nyt uskallan paljastaa tämän synkän salaisuuden, kun en enää taistele työpaikoista muita vastaan.

Lähes jokainen työhakemukseni johti haastatteluun asti, ja syy oli yksinkertainen: Kerroin aina kaikkea mitä työnantaja haluaa kuulla (ja vielä vähän enemmänkin). Tärkeintähän oli päästä työhaastatteluun asti, ja katsoa mihin se riittää. Siinä sitten otetaan toisista mittaa. Katsotaan kumpi oikein bluffaa.

Työ, elämä, ja niiden nykyään kohtuuttomat vaatimukset

Nykyään, kun katselee vapaita työpaikkoja ja niiden vaatimuksia, niin omat liioittelut/valehtelut olivat vielä ihan terveellä pohjalla. Jos työnantaja saa asettaa ihan käsittämättömiä vaatimuksia, niin mielestäni työnhakijakin saa omiinsa lisätä mitä haluaa...? Suomessa on paljon päteviä ihmisiä jotka käännytetään jo työpaikkailmoituksessa asetetuilla "ehdoilla". Ei kukaan uskalla hakea, jos työpaikan ilmoituksessa olevia ihmisiä on vain mielikuvitusmaailmassa. Aika monessa paikassa haetaan kuitenkin ihan vain ihmistä?

Kuka jaksaa lukea loputonta sepustusta aktiivisesta tiimityöskentelijästä, joka on tottunut työskentelemään paineen alla, nopea saamaan tuloksia, tulee toimeen kaikkien kanssa, innokas oppimaan uutta, tehokas, ulospäin suuntautunut, huumorintajuinen, aina ajoissa, ja lähtee työpaikalta viimeisenä.

Jos nyt haluaisin erottua joukosta, niin kirjoittaisin työhakemukseen "Hyvä jätkä hakee töitä", yhteystiedot ja lista aikaisemmista paikoista. Ota tai jätä!

Kumpi muuten aloitti liioittelun? Työnantaja vai työnhakija?

Nykyään haaveilen perustulosta. Suomi olisi vapaampi paikka elää. Työpaikoista ei taistella fight club-tyyliin. Tuntuu, että suorittaminen ja todistelu on menny pitkällä ihmisyyden edelle. Itse työllistän itseni, mutta sääliksi käy muita. Sen verran pitkään tuli oltua työttömänä, että on helppo samaistua muihin.

Tohtori Puoskari